Renée Michel on pariisilaisen hienostokerrostalon tylsä ja elämäniloton ovenvartijaleski, joka on niin kuin ei olisikaan. Ulkoisesti hän on tyypillinen alemman yhteiskuntaluokan edustaja, tyhmä ja ruma. Häntä eivät huomaa edes talon asukkaat. Mutta todellisuudessa kaikki tämä on valhetta, Renée on asukkaitakin älykkäämpi ja sivistyneempi kulttuurin suurkuluttaja. Vapaa-ajallaan hän huudattaa saippuasarjoja televisiosta, mutta istuu hiljaa takahuoneessa lukemassa Tolstoita, katselemassa japanilaisia taide-elokuvia tai siemailemassa vihreää teetä. Kukaan ei vain tiedä sitä.
Talossa asuu myös Paloma Josse, 12-vuotias lapsinero. Hänelle elämä kultakalamaljassa tuntuu merkityksettömältä ja ympäröivät ihmiset ovat kaikki pinnallisia tyhjäpäitä. 13-vuotis syntymäpäivillään Paloma aikoo tehdä itsemurhan ja sytyttää perheen 400-neliöisen huoneiston tuleen.
Kaiken epätoivon, vihan ja salailun keskellä nämä kaksi sielun peittelijää kohtaavat toisensa ja onnistuvat luomaan mitä kauniimman ystävyyssuhteen. Samaan aikaan taloon muuttaa lempeäkatseinen ja älykäs japanilaisherra Kakuro Ozu, joka näkee koko tilanteen kuin läpivalaistuna. Tämän jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.
Kirja koostuu Renéen ja Paloman elämänviisauksista ja ajatuksista yhteiskuntaa, taidetta ja muita ihmisiä kohtaan. Renéen puheenvuorot ovat täynnä viisauksia ja huvittavia noteerauksia ympäristöstä kun taas Paloman syvälliset ajatukset ovat enemmänkin elämää pohtivia kysymyksiä ja oivalluksia. Talon asukkaat typerineen kommentteineen ja tapoineen luovat koomisia vivahteita kliseiseen elämään neljän seinän sisällä.
Siilin eleganssi on mielestäni upea ja värikäs tarina elämästä ja ystävyydestä. Kauniisti kirjoitettu teksti on monipuolista ja pitkät lauseet tekevät kirjasta hyvin tasapainoisen. Parasta kirjassa on mielestäni se, että se nostaa hattua kaikille niille jotka uskaltavat olla oma itsensä ja näyttää keskisormea jokaiselle pinnalliselle pröystäilijälle. Tämän kirjan lukemisen jälkeen alkaa varmasti tarkastelemaan ihmisiä vähän eri kantilta. Olen lukenut kirjan suomeksi ja espanjaksi.
Värikkäästi kirjoitettu. Kirja vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta siinä mielessä, että siinä pohditaan syntyjä syviä samaan aikaan kun "idiootit" juoksentelevat ympäri taloa, mutta minusta tuntuu että "pinnalliset pröystäilijät" laitetaan kokonaan sivuun eikä heidän mietteitään pohdita juurikaan, vaikka hekin ovat ihmisiä.
VastaaPoistapointti: kirjassaa aliarvioidaan ihmisiä, jotka käyttäytyvät erilailla kuin "pohtivat ihmiset".
Joka tapauksessa hyvin kirjotettu. En vain usko itse pitäväni kirjasta.
Nätisti kirjoitettu. Kirjan kuulosti mielenkkintoiselta.
VastaaPoistaHienoa, että pidät myös espanjantaitoasi yllä!
VastaaPoistaAika toisenlaisia espanjankielisiä lukuelämyksiä tarjoaa yksi suosikeistani, Arturo Perez-Reverte. Kannattaa napata häneltä esimerkiksi Yhdeksäs portti tai Taistelumaalari.
Kiinnostava kuvaus lapsineron ja todellisuuden törmäyksestä on myös Helen DeWittin Viimeinen samurai. Vaikka kirjan poika saattaa joskus arvostella muita kipakastikin, lukija kyllä symppaa niitä "tyhmempiäkin"...