Kuuden sanan novelli

Matkalla rakkaaseen kaupunkiin. Kysymyksiä, vastauksia. Palaanko?

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Muriel Barberyn teos Siilin eleganssi (L’Elégance du hérison, Gummerus 2009, suomennos Anna-Maija Viitanen) on kaunis ja tunteita herättävä tarina piikkien taakse piiloutuneesta sisäisestä maailmasta, viisaudesta ja ystävyydestä.

Renée Michel on pariisilaisen hienostokerrostalon tylsä ja elämäniloton ovenvartijaleski, joka on niin kuin ei olisikaan. Ulkoisesti hän on tyypillinen alemman yhteiskuntaluokan edustaja, tyhmä ja ruma. Häntä eivät huomaa edes talon asukkaat. Mutta todellisuudessa kaikki tämä on valhetta, Renée on asukkaitakin älykkäämpi ja sivistyneempi kulttuurin suurkuluttaja. Vapaa-ajallaan hän huudattaa saippuasarjoja televisiosta, mutta istuu hiljaa takahuoneessa lukemassa Tolstoita, katselemassa japanilaisia taide-elokuvia tai siemailemassa vihreää teetä. Kukaan ei vain tiedä sitä.

Talossa asuu myös Paloma Josse, 12-vuotias lapsinero. Hänelle elämä kultakalamaljassa tuntuu merkityksettömältä ja ympäröivät ihmiset ovat kaikki pinnallisia tyhjäpäitä. 13-vuotis syntymäpäivillään Paloma aikoo tehdä itsemurhan ja sytyttää perheen 400-neliöisen huoneiston tuleen.

Kaiken epätoivon, vihan ja salailun keskellä nämä kaksi sielun peittelijää kohtaavat toisensa ja onnistuvat luomaan mitä kauniimman ystävyyssuhteen. Samaan aikaan taloon muuttaa lempeäkatseinen ja älykäs japanilaisherra Kakuro Ozu, joka näkee koko tilanteen kuin läpivalaistuna. Tämän jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Kirja koostuu Renéen ja Paloman elämänviisauksista ja ajatuksista yhteiskuntaa, taidetta ja muita ihmisiä kohtaan. Renéen puheenvuorot ovat täynnä viisauksia ja huvittavia noteerauksia ympäristöstä kun taas Paloman syvälliset ajatukset ovat enemmänkin elämää pohtivia kysymyksiä ja oivalluksia. Talon asukkaat typerineen kommentteineen ja tapoineen luovat koomisia vivahteita kliseiseen elämään neljän seinän sisällä.

Siilin eleganssi on mielestäni upea ja värikäs tarina elämästä ja ystävyydestä. Kauniisti kirjoitettu teksti on monipuolista ja pitkät lauseet tekevät kirjasta hyvin tasapainoisen. Parasta kirjassa on mielestäni se, että se nostaa hattua kaikille niille jotka uskaltavat olla oma itsensä ja näyttää keskisormea jokaiselle pinnalliselle pröystäilijälle. Tämän kirjan lukemisen jälkeen alkaa varmasti tarkastelemaan ihmisiä vähän eri kantilta. Olen lukenut kirjan suomeksi ja espanjaksi.